Syö oikeaa ruokaa ja laihdu

HIILIHYDRAATTITIETOISUUS tarkoittaa sokeristuvien hiilihydraattien vähentämistä ruokavaliossa. Niiden sijaan syödään enemmän kasviksia, valkuaisaineita ja rasvaa. Käytännössä tämä tarkoittaa viljansyönnin vähentämistä, sen korvaamista runsailla kasviksilla sekä tavallisesti kalan ja lihansyönnin lisäämistä. Ruokavaliossa suositaan luonnollisia rasvoja, oliivi- ja rypsiöljyä sekä voita. Lyhyesti: HHT-ruokavaliossa syödään oikeaa ruokaa eikä keinotekoisia ruoakkeita.

Tästä sivuille varputavi.com

Laihdu!

Lue kiitetyt hiilihydraattitietoisen ruokavalion perusteokset

Laihdu! helposti, hiilihydraattitietoisesti, hyväntuulisesti

ja

Laihdu ilman nälkää

Vasta-alkajan opas hiilihydraattitietoisen ruokavalion aloittamiseen, ilman monimutkaisia tieteellisiä selityksiä.

Tilaa Laihdu! Bookystä

Hiilihydraattitietoisen ruokavalion biokemialliset ja tieteelliset perusteet. Kolmentoista eri hiilihydraattitietoisen suuntauksen ruokavalion esittely ja arviointi. Käytännön neuvoja ruokavaliomuutoksen toteuttamiseen. Suomalainen VHH-klassikko kokonaan uudistettuna pokkaripainoksena.

Tilaa Laihdu ilman nälkää Bookysta

Rasvaisia juttuja, osa 4

Kardiologi (sydänsairauksiin erikoistunut lääketieteen tohtori) Al Sears sydänsairauksista, Atkinsin dieetistä, kolesterolista, laihduttamisesta …

Miksi perinteinen lähestymistapa sydänsairauksiin on epäonnistunut?

Se ei toimi, koska se perustuu väärille olettamuksille. Ehkäistäksesi sydänsairauden synnyn sinun täytyy kyseenalaistaa kaikki, mitä olet kuullut sydänsairauksista.

Syöty rasva ei ole avainasemassa. Tärkkelys ruokkii sydänsairauksia, ei rasva.

Pitkäkestoinen aerobinen harjoittelu merkitsee elimistölle pitkäkestoista stressiä. Sydämelle ovat hyväksi intervalliharjoitukset ja voimaharjoittelu.

Kolesteroli ei aiheuta sydänsairauksia

Atkinsin dieetistä

Tohtori Atkins diagnosoi täsmällisesti syyn nykyajan lihavuus-, diabetes- ja sydänsairausepidemian, mutta hän määräsi väärät lääkkeet.

Atkinsin lähestymistavan ongelma on siinä, ettei hän kiinnittänyt huomiota muunneltuihin rasvoihin eikä hiilihydraattien laatuun. Hiilihydraattigrammojen tuijottaminen on yhtä turhaa kuin rasvagrammojen.

Sydämelle paras ravitsemus noudattaa paleojakautumaa [tässä Sears lainaa Loren Cordainia]: 31% hiilareita, 31% proteiinia ja 38% rasvaa.

On tilanteita, joissa kokonaiskolesteroliarvojen laskiessa kuolemanriski kasvaa

Korkealla kolesterolilla näyttäisi olevan suojaava vaikutus vanhuksilla. Yalen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan ihmiset, joilla oli alhainen kokonaiskolesteroli, sairastuivat sydänsairauksiin kaksi kertaa useammin kuin ne, joilla oli korkea kolesteroli (Krumholz HM et al. Lack of association between cholesterol and coronary heart disease mortality and morbidity and all-cause mortality in persons older than 70 years. Journal of American Medical Association, 1994 Nov; 272(17):1335-1340.)

Yksinkertainen neuvo laihduttajalle

Syö enemmän proteiinia kuin kehosi tarvitsee. Se viestittää elimistöllesi, ettei nälänhätää ole tulossa, joten rasvaa ei tarvitse varastoida, vaan rasvavarastoja voi käyttää muihin tarkoituksiin.

Lähde: The Doctor’s Heart Cure (Dragon Door Publications, 2004)

Listen, lady, I don’t eat bread anymore

Ronkeli pulu …

Rasvattomalla maidolla lihavia lapsia

Tiede.fi kirjoittaa

Täysmaitoa päivittäin juovilla kahdeksanvuotiailla on pienempi painoindeksi kuin niillä, jotka juovat maitoa vain harvoin. Samanlaista eroa ei kuitenkaan löydy niiltä lapsilta, jotka juovat vähärasvaista tai rasvatonta maitoa, havaitsi Susanne Eriksson Göteborgin yliopistosta väitöstutkimuksessaan.

Eriksson kartoitti 120 kahdeksanvuotiaan ravitsemusta ja kehon ja luiden koostumusta. Tulos osoitti, että yli kolme prosenttia rasvaa sisältävää maitoa päivittäin juovat lapset painavat keskimäärin neljä kiloa ikätovereitaan vähemmän. Laihemmat lapset söivät muutenkin enemmän rasvaa kuin lihavammat.

“Emme tiedä, mistä tämä johtuu”, Eriksson painottaa.

“Selitys saattaa piillä esimerkiksi siinä, että vähärasvaista tai rasvatonta maitoa juovat nauttivat enemmän virvoitusjuomia”, Eriksson puntaroi.

Erikssonin tulokset osoittivat myös, että peräti 62 prosentilla lapsista oli veressään suosituksia alhaisempi D-vitamiinipitoisuus.

“Emme pystyneet selvittämään, oliko D-vitamiinipitoisuudella yhteyttä kalan syömiseen, mutta havaitsimme kuitenkin, että rasvaista kalaa ainakin kerran viikossa syövien lasten veressä oli enemmän tärkeitä EPA- ja DHA-rasvahappoja kuin muiden.”

 

 

Lihavuuden Käypä hoito-ohjeita uudistetaan

“Lihavuustutkijoiden ja lihavuuden Käypä hoito -työryhmän puheenjohtaja Kirsi Pietiläinen iloitsee lihavuusleikkausten määrän kasvusta, mutta muistuttaa niiden auttavan vain murto-osaa ylipainoisista. – -

Pietiläinen muistuttaa myös, että esimerkiksi laihdutuslääkkeet ovat alikäytettyjä. Turhan harva käyttää niitä ja jatkoseuranta on niukkaa. Lisäksi käyttöaika on usein liian lyhyt.

– Lihavuuslääkkeitä ei pitäisi käyttää kuuriluonteisesti. Eihän muidenkaan kroonisten sairauksien hoidossa tehdä niin.

Pietiläisen mukaan täyden tehon saamiseksi laihdutuslääkettä tulisi käyttää vähintään yhdeksän kuukauden ajan.

Pietiläisen johtama lihavuuden Käypä hoito -työryhmä on uudistamassa lihavuuden hoidon suosituksia.  — Pietiläinen toivoo, että uusi Käypä hoito -suositus antaisi piristysruiskeen lihavuuden hoitoon. Se julkaistaan ensi vuonna.

Lue koko artikkeli

Olen kauhusta sanaton. Siis pysyvä lääkitys ja leikkaus on asiantuntijoittemme vastaus?

Is cholesterol really harmful? Is insulin really the key to fat loss?

Postia Anthony Colpolta, joka nykyisin vhh-piireissä herättää suurta närää, koska kritisoi yhtä hellityimpää vhh-dogmia (tai myyttiä, riippuu näkökulmasta): ajatusta aineenvaihdunnallisesta edusta vhh-dieetistä (ärsytystä herättää myösColpon ilmaisutyyli, joka on hyvin ärhäkkä, mutta hänen kirjoituksensa ovat aina huolellisesti lähdeviitteiden avulla perustellut, toisin kuin niin monien muiden ärhäköitten kirjoittajien). Juttu on pitkä, siinä mainostettavista kirjoista olen lukenut vain nuo molemmat Colpon kirjat ja suoittelen niitä lämpimästi.Samoin kuin Colpo, suosittelen myös Tom Venuton kirjoja ja kirjoituksia lämpimästi, mutta minäkään en ole lukenut Venuton uusinta.

Oma kantani kaloriteoriaan lyhyesti: kun kaloreita menee sisään ja ulos ihmisessä, niiden toiminta ei ole ihan yksiselitteistä. Tapahtuu siis muutakin kuin, että leivästä tulee kakkaa. Niinpä PELKÄN kalorivajeen tuijottaminen on turhauttavaa (ja mahdollisesti täysin hyödytöntä) touhua. Laihduttajan on viisampi keskittyä nälänhallintaansa. Mutta en myöskään usko, että kaloriteoriaa voitaisiin unohtaa. Vhh:n hyöty laihduttamisessa on nälättömyys, joka mahdollistaa tiedostamattoman kalorivajeen.

Reader Question: Hi Anthony, I just read your LDL Cholesterol: “Bad” Cholesterol, or Bad Science? article and I am so moved, and really appreciate all your work. I have some questions that I am trying to answer…if you could take a moment. I am trying to find the right “diet” that I should be eating. I am one year out from gastric bypass [surgery] and have now lost 115 pounds. Awesome – but, I have about 40 more to go and its so slow, its driving me crazy. For the past 4 weeks I’ve been trying a high fat, low carbohydrate diet since one of my co-workers has explained to me that it’s the carbohydrates that raise your insulin level and promote excess fat and cholesterol to form inside your body. Thus, I am a little confused because all the dieticians here in USA promote a diet which is low fat and low carbs and then I’m always starving! Eating the fat in milk, nuts and cheeses seem to help, but I am worried about my cholesterol levels. So, I will be taking a blood test soon at my primary doctor’s office. Last year, I went to a heart doctor, he put me on Lipitor (80 mg) and said to go on the South Beach Diet. Well, I did that and then I went on a High Protein, Low Fat, NO Carb diet for 3 weeks and lost 30 pounds…but my cholesterol levels are still high (I think about 200 or more) so I’m back on Lipitor (40 mg per day). So, if I eat saturated fat, some dieticians say it will cause my levels to go higher and other people say its not from what you eat but its hereditary. So, I am totally confused. Do the levels go higher when you eat fat, or not or is it just hereditary and there is nothing you can do? Do carbohydrates cause the levels to go higher in the blood because of the increase of glucose and then insulin, and insulin resistance? I just don’t understand how our bodies work – can you suggest some reading material that will explain the truth? Thanks for your help in advance. Sincerely, GK.

Anthony replies: Hi GK, I’m glad you enjoyed my LDL Cholesterol: “Bad” Cholesterol, or Bad Science? article. You have asked for further reading material that will explain the truth about how our bodies work. Well, I’ve written 2 books [insert greatly overused cliche about shameless self-promotion here] that should help you immensely: The Great Cholesterol Con and The Fat Loss Bible. The first demolishes the lipid (cholesterol) hypothesis of heart disease, the second destroys so much of the nonsense that has been leading frustrated dieters astray for decades. The Fat Loss Bible will also help you design an effective weight loss strategy in a logical step-by-step manner.

– The first is that the cholesterol theory of heart disease is a complete sham. Despite what health authorities claim: * Dietary clinical trials have completely failed to show any benefit for cholesterol-lowering low-fat and low-saturated fat diets. Some of these trials actually showed worse outcomes on the cholesterol-lowering diets. * Autopsy studies and PET scans show no correlation between level of cholesterol and degree of atherosclerosis. These studies have shown that people with very low cholesterol levels can have severely diseased arteries. * The vast majority of population-based studies show no link between saturated fat consumption and heart disease. As for LDL, fish oil lowers heart disease incidence and mortality but often raises LDL. Call me strange, but if I had to choose between politically incorrect LDL levels or death, I’d go with the former. These are but a few of the many contradictions inherent in the pseudo-scientific absurdity that constitutes the cholesterol or lipid hypothesis of heart disease. You mention that your doctor has placed you on the cholesterol-lowering statin drug Lipitor. If I were you, I would ask my doctor why he has prescribed one of the statins – a class of drugs that have been documented to cause muscle and tendon disorders, liver toxicity, memory loss, mood disorders, and sexual dysfunction – even though they have not been shown to extend the life of females by a single day.

This fact was published in one of the world’s most widely read medical journals five years ago. I’m not sure what fanciful reply you’ll get from your doctor, but the truth is that health authority and drug company propaganda exerts far more influence over most doctors’ prescribing habits than actual scientific data (when a doctor tried to push my Mum onto statins a few years ago, she offered to print and give him a copy of the above study; he replied that if she did he would refuse to read it! Evidently, he had already made up his mind on the topic and a little thing like published peer reviewed research was not going to make him re-consider his erroneous beliefs). I won’t spend any more time commenting on the cholesterol fraud, I have already written at length on the topic in The Great Cholesterol Con. If you’re not convinced the lipid hypothes is nonsense after reading that then there’s likely nothing more I can say to convince you. I’ll simply reiterate here that cholesterol reduction is a bad joke that benefits no-one but drug companies, certain segments of the food industry, pathology companies, and health organizations that receive funding from drug companies and food manufacturers. As such, it would not factor into any of my dietary strategies, and that includes body fat reduction.

People obsess over their cholesterol levels, succumbing to toxic drugs and all sorts of idiotic diets in an attempt to pound them down, when they should be spending their time and effort on far more important and effective strategies: namely, keeping their bodily iron levels low (but not deficient), achieving good glycemic control, avoiding or minimizing stress, taking clinically proven nutritional supplements, and consuming an antioxidant- and nutrient-rich diet.

The second main point I would like to convey is that the ultimate determinant of successful weight loss is not insulin or carbohydrates. Nor for the record, is it “eating right for your body or blood type”, eating alleged metabolism-boosting “wonder foods” such as coconut oil or red chilli, food combining, emulating the alleged eating habits of certain ethnicities, or any other such nonsense. As I explain in The Fat Loss Bible, the ultimate determinant of fat derived weight loss is “calories in versus calories out”. No calorie deficit, no fat-derived weight loss. Period. This has been shown time and time again in tightly controlled metabolic ward studies dating back as far as the 1930s. Thanks to the hyperbolic writings of popular low-carb gurus, many people now erronously believe that carbohydrates and insulin are the prime movers of fat loss and gain. Sure, short term studies have shown that insulin can result in transient impairments of fat oxidation, but it’s a big leap to claim that this therefore results in longer term impairment of actual body fat loss.

When subject to scientific scrutiny, the insulin theory of fat loss does not hold up. Researchers have found that: * Differences in insulin resistance do not predict weight loss in response to calorie restricted diets in obese women[1]. * Differences in glycemic status do not predict weight loss in response to calorie restricted diets in obese subjects[2]. * Inhibition of insulin secretion by diazoxide had no effect on weight loss in hyperinsulinaemic obese subjects during an 8-week weight-loss diet[3]. Most important of all, actual clinical trials conducted under ward conditions – rather than notoriously unreliable free-living conditions – have shown that low-carb and zero-carb diets offer no fat loss advantage over isocaloric (equal calorie) higher-carb diets. This finding has been observed at very low-calorie intakes, moderately calorie restricted diets, and in eucaloric (weight maintaining) diets. It has been observed in metabolic wards around the world, in both non-diabetic and type 2 diabetic subjects, and has been consistently reported in published papers dating as far back as 1935. Nonetheless, this finding is routinely ignored by authors of popular low-carb diet books, who have made a fortune telling people that their diets offer a magical “metabolic advantage”. Not only have I completely debunked metabolic advantage dogma (MAD) in The Fat Loss Bible, I’ve also written a highly popular free ebook on the subject: They’re All MAD! This is not to say that low-carb diets are without value. It has been shown in clinical trials that low-carb diets often exert appetite-suppressing effects that lead to unintentional reductions in caloric intake. It is this reduction in caloric intake, not some highly-hyped but non-existent “metabolic advantage”, that is responsible for any subsequent fat-derived weight loss. However, if a low-carb diet is employed but does not produce a calorie deficit, then no fat-derived weight loss will occur. I only recommend low-carb diets with certain caveats, the main one being to avoid very-low-carb (ketogenic diets) at all costs. This means eating a bare minimum of 60 grams of carbohydrate per day, and much more if you are highly active.  – - You mention that you lost a significant amount of weight, but that your progress has since diminished to a frustratingly slow pace. Most diet authors either have no clue how to deal with this, or recommend largely ineffective strategies such as further reducing carbohydrate intake in the vain hope that this will somehow re-ignite fat loss. Here’s what happened in a nutshell: when you first began the South Beach Diet, you were consuming a calorie deficit. As you lost weight, this calorie deficit disappeared. Weight loss reduces your daily calorie burn by 2 main mechanisms: 1. Both lean and fat tissue consumes calories (the most voracious calorie consumers of all are organs such as the heart, brain, kidneys, liver, etc). As your weight drops, and you lose fat and lean tissue, so too does your resting metabolic rate. 2. If you keep your physical activity level constant as you lose weight, then your daily calorie burn will also be reduced due to the fact that you are now having to push around less weight with every step you take. Can you imagine what would happen to your daily calorie burn if you spent every waking moment wearing a weight vest containing 115 pounds? That’s right – it would increase markedly!

The Fat Loss Bible explains exactly what you need to do about all this, but here’s a few key points when setting up a weight loss plan:

* Eat a diet built upon healthy, nutrient-dense foods. Your diet should deliver the greatest possible quantity of nutrients per calorie. Eating low-fat diets comprised of supposedly cholesterol-lowering pseudo-foods is hardly compatible with this goal, nor is the consumption of mineral-depleting ketogenic diets. Nor is he use of statin drugs, which are well documented to deplete your body of co-enzyme Q10, the critically important nutrient required by every cell in your body (I’m betting your doctor never told you about that, either…).

* Avoid diets that place inordinate emphasis on and/or the avoidance of one particular macronutrient. In other words, avoid very low-fat and very low-carb diets like the plague. Extremely low-fat diets have been shown to be deficient in essential fatty acids and to reduce absorption of important fat-soluble nutrients. Furthermore, the promoters of these diets typically recommend that whole grain cereal grains form the bulk of your food intake. Despite what mainstream dietitians would have you believe, whole grains are a very poor food choice; they are laden with anti-nutrients such as phytates, enzyme inhibitors and lectins. If you try and avoid these by eating refined grains (anti-nutrients are mostly found in the outer husk of grains and seeds) you may then run into the glycemic control problems so common on diets high in fiber-poor refined carbohydrates. At the other end of the dietary spectrum, very low-carb ketogenic diets have been shown to increase markers of lean tissue loss, reduce levels of the thyroid hormone triiodothyronine (T3), and typically lead to substandard intakes of phytonutrient-rich plant foods. Magnesium and potassium intakes are often inadequate on these diets, and anecdotal reports of cramping, lethargy, shakiness and heart rhythm disturbances are common on these diets. There has been at least one case report of fatal ventricular fibrillation after commencement of a very low carbohydrate diet; upon autopsy, toxicological findings were normal but the victim exhbited very low levels of serum potassium and calcium (commencement of a ketogenic diet is well known to cause potassium losses)[4]. In another clinical trial comparing ketogenic and non-ketogenic diets, a participant in the ketogenic group had to be removed a week into the study after suffering cardiac arrhythmias[5]. To add insult to injury, ketogenic diets often cause the breath and body odor of their followers to smell like unwashed feet. Thanks, but no thanks!

* Avoid extremely low-calorie intakes. If you want to lose weight safely and in a relatively hassle-free manner, you must avoid the temptation to ’speed things along’ by dropping your caloric intake to absurdly low levels. If this kind of drastic calorie restriction is continued long enough and often enough, you can actually induce a metabolic state where weight loss becomes inordinately difficult. Don’t go there. * Unless you are so morbidly obese or have musculoskeletal issues that severely restrict your ability to perform physical activity, do not base your fat loss strategy solely upon calorie restriction. Exercise is extremely important; increasing your daily calorie burn from physical activity helps prevent you falling into the trap of reducing your caloric intake to miniscule levels in order to maintain a calorie deficit.

* Take periodic breaks from dieting. Prolonged caloric restriction can exert detrimental physical and mental effects, so occasionally revert back to periods where you consume a maintenance calorie intake. Obviously, there’s a bit more to the fat loss process, but these are the main points. Bottom line, your fat loss strategy has to be effective, safe and sustainable – qualities often missing from the flavour-of-the-month fad diets that tend to dominate the popular “health” media. OK, back to some more recommended reading material. Obviously when recommending my own books, I’m going to be open to accusations of bias. All I can say is that, despite repeated attempts, no-one has ever been able to debunk the main precepts of my books, they have been highly praised by a wide variety of commentators, and the ebook versions come with a full 8-week money back guarantee. If after reading the ebooks you’re not thoroughly convinced that they will be of great benefit to you, return them for a full no-questions-asked refund. Furthermore, I’m hardly the only one speaking out against the anti-cholesterol and anti-calorie nonsense. Uffe Ravnskov’s The Cholesterol Myths is also a very convincing critique of the lipid hypothesis, as is Russell Smith’s The Cholesterol Conspiracy When it comes to weight loss, in addition to my book, I’d highly recommend the writings of Lyle McDonald. I’ve not read Tom Venuto’s ebook in its entirety, so can’t comment on that, but I find myself agreeing with most of what he has published on the Internet, so I’m happy to recommend his web site. Dr Greg Ellis has also highlighted the absurdity of MAD in his Ultimate Diet Secrets, although the book is a bit lengthy – you’ll find The Fat Loss Bible covers the topic in far more detail over far less pages. For general dietary and health knowledge, I highly recommend the following: Exposing the Hidden Dangers of Iron by Garrison and Weinberg - quite possibly the most important health book I’ve ever read. Excess bodily iron is a major cause of illness and death but remains largely overlooked by the medical community. Ignore this book at your own peril.

Knowledge and Nonsense: The Science of Nutrition and Exercise by Jamie Hale. A terrific book that debunks many common diet, training and health fallacies. Malignant Medical Myths by Joel Kauffman. Another excellent book that destroys many false but widely accepted health and medical beliefs. The Garden Of Eating by Rachel and Don Matesz. Human beings did not evolve on a diet of whole grains, low-fat cookies, and sterol-enhanced margarines. They evolved on a diet of fresh meats and non-grain, non-leguminous plant foods. I strongly recommend that you base your diet upon a Paleolithic approach to nutrition, but without becoming a fanatical dietary Luddite, as often happens to “Paleo” diet fanatics. The Matesz’s book strikes a good balance between eating in an evolutionary correct fashion whilst living in the 21st century. And unlike other books in the genre, the authors are not cholesterol-phobic revisionists who attempt to re-write human history by claiming humans evolved on only lean meats.You can get it Amazon or at the authors’ website .

You’ve probably never heard of any of the above books. In my experience, when it comes to popular format books, the most useful and factual information usually comes from little known titles. In contrast, the flavour-of-the-month diet books that dominate the best seller lists are typically full of half-truths, pseudoscience, and outright lies. But as long as such fad books rake in the dollars, most publisher’s couldn’t give a hoot. Even the male co-author of the best-selling anti-carb tome Protein Power, who has little reason to complain about the publishing industry, unwittingly acknowledged in an email to me that: “The sad truth about the publishing business (a truth that has taken me a long time to learn) is that to publishers the content of the book doesn’t matter a whit. Sad but true. What publishers look for is someone whom they can promote. And to publishers, the more merit badges one has the easier to promote.” Notoriety, gimmick appeal, capitalizing on a hot trend, or a string of fancy initials after an author’s name are far more important to publishers than scientifically valid information. Factual information based on solid science might be crushingly boring to a publisher desperately searching for “the next big thing”, but as an individual seeking successful weight loss and good health, it’s extremely important, so be discerning about your choice of reading material. By the way, I do not stand to benefit financially in any way by recommending any of these authors’ books or sites. I recommend them simply because I believe they contain quality information. You have already lost 115 pounds, an achievement you should be proud of. The key now is to continue on to a truly lean bodyweight as efficiently as possible. Look upon this second phase of your weight loss journey as a new challenge that, armed with the right knowledge and some good old fashioned stubbornness and drive, you will conquer in a most decisive fashion.

Good luck! Anthony.

References: McLaughlin T, et al. Differences in insulin resistance do not predict weight loss in response to hypocaloric diets in healthy obese women. Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism, 1999; 84 (2): 578-581. http://jcem.endojournals.org/cgi/content/full/84/2/578 Differences in glycaemic status do not predict weight loss in response to hypocaloric diets in obese patients. Clinical Nutrition, Feb 2006; 25 (1): 117-122. Due A, et al. No effect of inhibition of insulin secretion by diazoxide on weight loss in hyperinsulinaemic obese subjects during an 8-week weight-loss diet. Diabetes, Obesity and Metabolism, Jul 2007; 9 (4): 566-574. Stevens A, et al. Sudden cardiac death of an adolescent during dieting. Southern Meedical Journal, Sep 2002; 95 (9): 1047-1049. Johnston S, et al. Ketogenic low-carbohydrate diets have no metabolic advantage over nonketogenic low-carbohydrate diets. American Journal of Clinical Nutrition, May 2006; 8 (5): 1055-1061.

Jättilasku laihdutusleikkauksesta

Uudenmaan kunnille lankesi lähes 300 000 euron lasku leikkaus- ja tehohoidosta, jota potilas tarvitsi yksityisessä sairaalassa tehdyn laihdutusleikkauksen jälkeen.

Helsingin Sanomien saamien tietojen mukaan Helsingin seudulla asuva potilas pyrki aluksi laihdutusleikkaukseen julkiseen sairaalaan. Häntä tutkittiin Meilahdessa sisätautien poliklinikalla, jossa katsottiin, ettei leikkaus sovellu potilaalle.

Sen jälkeen hän hakeutui turkulaiseen yksityissairaalaan Pulssiin. Helsingin Sanomien tietojen mukaan potilas ei kertonut aiemmasta kielteisestä leikkauspäätöksestä, ja hänelle tehtiin laihdutusleikkaus Pulssissa viime helmikuussa.

Leikkauksesta aiheutui komplikaatio, ja potilas hakeutui Meilahden sairaalan päivystykseen runsas viikko leikkauksen jälkeen.

Tapaus on herättänyt Husissa epäilyksen, että laihdutusleikkauksia tehdään eri kriteerein yksityisessä sairaalassa kuin julkisessa.

“Missä kulkee julkisen terveydenhuollon vastuun raja, jos yksityisessä lihavuuskirurgiassa ei noudateta näkemystä, jonka julkinen sektori on tehnyt potilaan leikattavuudesta?” Hyksin osastonylilääkäri Timo Sane kysyy.

Pulssin toimitusjohtaja Juha Heino ei kommentoi yksittäisen potilaan tapausta. Hän kuitenkin kiistää, että Pulssissa tehtäisiin laihdutusleikkauksia heppoisemmin perustein kuin julkisissa sairaaloissa.

“Kriteerit hoitoon pääsyssä ovat tismalleen samat”, Heino vakuuttaa.

Lähde: Helsingin Sanomat 26.10.2009

Ja lisää aiheesta:

Lääkäriliitto: Yksityissairaala maksakoon potilaidensa jälkihoidot

Yksityisen sairaalan tulisi hoitaa leikkaamansa potilaan jälkitaudit, sanoo Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve.

“Lähtökohtaisesti tuntuisi oikealta, että kukin vastaa antamastaan hoidosta alusta loppuun. Joko niin että tekee sen itse tai sitten ostaa sen jostain muualta”, Pälve sanoo.

Yksityisen ja julkisen terveydenhuollon vastuunjako nousi puheenaiheeksi maanantaina, kun Helsingin Sanomat kertoi tapauksesta, jossa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri hoiti yksityissairaala Pulssissa tehdyn laihdutusleikkauksen jälkitauteja sadoillatuhansilla euroilla.

Sosiaali- ja terveysministeriön johtajan Pekka Järvisen mukaan jälkihoitojen korvausvastuun lisäksi selvyyttä kaipaisi se, pitääkö yhteiskunnan tukea muun muassa yksityisklinikoiden syöpähoitoja, jos parantavat hoidot on päätetty lopettaa julkisessa sairaalassa.

“Käsitykseni mukaan yksityisellä ja julkisella puolella on eri kriteerejä hoitoon pääsyssä. Taustalla on varmasti ainakin osittain raha. Jos löytyy maksuhalukkuutta, silloin hoitoja tarjotaan yksityissektorilla, vaikka lopputulos olisi epäselvä”, Järvinen sanoo.

Mehiläisen toimitusjohtaja Matti Bergendahl ei niele väitettä, että hoitoon pääsyn ehdot poikkeaisivat yksityisessä sairaalassa.

“Olemme hyvin tarkkoja siitä, että hoitosuosituksia noudatetaan”, Bergendahl sanoo.

Ehdotus potilaiden tarvitsemien jälkihoitojen automaattisesta korvaamisesta on Bergendahlin mukaan turhan “jyrkkä”.

Kohtuullinen on hänen mukaansa nykykäytäntö, jossa sairaala vastaa kahden viikon kuluessa ilmenevistä tavanomaisista, leikkaukseen liittyvistä komplikaatioista.

Lähde: HS 26.10.2009

Kunnille tulisi siis huomattavan edulliseksi panostaa lihavuuden ennaltaehkäisyyn ja hoitoon ruokavalion ja muiden elämäntapakeinojen avulla. Ja jos/kun perinteinen ohjeistus ja valistus vain lisäävät lihavuusepidemiaa, ehkä kannattaisi tarkistaa suosituksia?

Tulevaisuuden nainen: pieni ja pyöreä?

Tulevaisuuden nainen on myös nykysisartaan terveempi. Tutkimuksen mukaan tulevaisuuden naisella on terveempi sydän ja alempi kolesteroliarvo. Myös vaihdevuodet alkavat tulevaisuudessa nykyistä myöhemmin.

Nämä ennustukset esittelevä tutkimus väittää Daily Mailin mukaan omaavansa vahvimmat näytöt siitä, että ihmisen evoluutio jatkuu.

Joidenkin biologien mukaan lääketieteen kehitys ja hyvinvoinnin lisääntyminen hyväosaisessa maailmassa on saanut evoluution pysähtymään. Heidän mukaansa lajimme ei enää kehity, koska emme enää joudu kamppailemaan eloonjäämisen puolesta.

Evoluutiobiologi, tohtori Stephen Stearns Yalen yliopistosta kertoo kuitenkin löytäneensä todisteita siitä, että perinnölliset tekijät, kuten pituus ja paino vaikuttavat edelleen siihen, kuinka monta lasta nainen synnyttää ja kuinka terveitä naisen lapsista tulee.

Stearnsin tutkimustiimi analysoi yli kahdentuhannen keski-ikäisen ja sitä vanhemman naisen tiedot ja vertasi, miten heidän pituutensa, painonsa, verenpaineensa, kolesteroliarvonsa ja muut ominaisuutensa vaikuttivat heidän synnyttämiensä lasten lukumäärään.

Tutkimusryhmä huomasi, että myös koulutuksen, tulojen ja terveyden vaikutuksen huomioimisen jälkeen perinnöllisillä tekijöillä ja perhekoolla oli edelleen läheinen yhteys.

Lyhyemmät ja painavammat naiset saivat selvityksen mukaan enemmän lapsia kuin kevyemmät ja pidemmät kanssasisarensa.

Myös matalamman verenpaineen ja kolesteroliarvon omaavat sekä nuorempana äidiksi tulleet ja myöhemmin vaihdevuotensa saaneet naiset saivat eniten lapsia.

Nämä piirteet periytyivät naisten tyttärille, jotka taas saivat enemmän lapsia.

Tutkijoiden mukaan tämän kehityksen jatkuessa kymmenen sukupolven yli on vuoden 2409 nainen kaksi senttimetriä lyhyempi ja kilon painavampi kuin nykyajan keskivertonainen. Tämä tulevaisuuden nainen saa ensimmäisen lapsensa nykyistä keskimäärin viisi kuukautta nuorempana ja saa ensimmäiset kuumat aaltonsa kymmenen kuukautta nykynaista myöhemmin.

IL/21.10.2009

Hehheh. Eivät nuo muutokset 400 vuodessa niin kauhean dramaattisilta vaikuta! (Lihavoinnit minun)

Rasvaisia juttuja, osa 2

“Good” Fats Trim Body Fat in Diabetic Women

The results of a new study shows that eating certain kinds of fats may actually help obese women with diabetes trim some body fat.

The study (of 35 older women with Type 2 diabetes) found that supplements containing two types of fats — conjugated linoleic acid (CLA) or safflower oil — led to healthy changes in body composition over four months.

With CLA, the women saw a dip in body mass index (BMI) — a measure of weight in relation to height — and in their total level of body fat.

With safflower oil, the women’s BMI did not change, but they typically shed a couple pounds of fat from the trunk area; they also showed improvements in their blood sugar levels, which signals better diabetes control.

CLA is an unsaturated fatty acid found in beef, lamb and dairy products. Animal research has found that CLA can help melt away body fat, and some studies have suggested the same may hold true in humans.

Safflower oil is rich in omega-6 polyunsaturated fats, but exactly how it might affect body fat and blood sugar is unknown, said Dr. Martha Belury, an author of the study and a professor of nutrition at Ohio State University in Columbus.

She explained that she and her colleagues were simply using safflower oil as a comparison substance to gauge the effects of CLA. The former, it turned out, had its own unique benefits.

Belury stated that it is too soon to recommend that overweight women with diabetes buy CLA or safflower oil supplements. But they can try to fit more polyunsaturated fats into their diet.

“Don’t get rid of the healthy fats in your diet when you get rid of the bad ones,” she advised.

The study, included 35 obese women with an average age of 60. Each took either 8 grams of the safflower oil supplement or 8 grams of the CLA supplement every day for 16 weeks; after a one-month break, the women then switched to the other supplement.

Overall, Belury’s team found, the women showed a small decline in BMI and shed a couple pounds of body fat while on CLA. There was no change in their blood sugar levels or muscle mass.

In contrast, while on safflower oil, the women lost body fat in the trunk area and gained some muscle mass, while their blood sugar levels showed a general decline.

“These fats seem to work very differently from each other,” Belury said.

More research is needed to understand why that is, according to the researchers. Studies suggest that CLA affects enzymes involved in body-fat storage, which may explain its benefits for body composition — but its potential effects on diabetes are unclear. The supplement did not affect blood-sugar control in this study, and a previous study of diabetic adults found that CLA actually raised blood-sugar levels.

For now, Belury recommended that people try to work polyunsaturated oils into their diets — eating salads with oil-and-vinegar dressing, for instance, or cooking vegetables with the oils instead of butter.

She noted that the amount of safflower oil used in this study was equivalent to just under two teaspoons a day, which is easy to get through food. A number of other oils, like sunflower and corn oils, are also high in omega-6 polyunsaturated fats.

On the other hand, the amount of CLA used in the study would be tough to get through the diet. A liter of full-fat milk, for example, contains only about 1 gram of CLA.

American Journal of Clinical Nutrition, Oct. 2009

Lyhyt yhteenveto suomeksi: Tuoreen tutkimuksen mukaan tietyntyyppiset rasvat auttavat diabeetikkonaisia karistamaan rasvakerroksia kropastaan. Toinen ryhmä söi ravintolisänä 8 g CLA-rasvahappoja ja toinen ryhmä 8 g ohdakeöljyä. CLA-ryhmä pudotti painoaan ja heidän rasvaprosenttinsa laski (heidän verensokeriarvonsa eivät muuttuneet, mutta aiemmissa kokeissa on esiintynyt verensokerin nousua CLA:lla). Ohdakeöljyryhmä oli alunperin perustettu ihan kontrolliryhmäksi, mutta osoittautui että ohdakeöljyllä oli ihan omanlaatuisensa hyvä vaikutus: se laski verensokeriarvoja ja kiinteytti keskivartaloa ja auttoi hieman lisäämään lihasmassaa. Tutkimuksen johtaja tohtori Martha Belury suositteleekin omega 6-rasvahappojen lisäämista ruokavalioon.

Hän suosittelee myös öljyssä paistamista voin sijaan. Oliiviöljy kestääkin kuumentamista, mutta nuo perinteiset omega 6-öljyt muuttuvat myrkyllisiksi kuumentuessaan. En tiedä tämän tutkimuksen rahoittajia.

Mutta tässä taas havaitaan, ettei kannata heittää lasta pesuveden mukana. Kun puhutaan omega 3- ja omega 6-rasvahappojen saantisuhteen parantamisesta, sillä EI tarkoiteta sitä, että pitäisi omega 6-rasvahappojen syöminen lopettaa kokonaan.

Siis täsmävinkki Mahattarelle ja kohtalotovereille: vajaa 2 teelusikallista ohdakeöljyä päivässä ruokavalioon!

Raha motivoi laihduttajia?

Moni laihduttaja motivoi itseään maksamalla ison summan rahaa kuntosalin jäsenyydestä. Tutkimuksen mukaan raha onkin laihduttajalle oiva motivaattori.

Puhtaalla käteisellä tai shoppailuseteleillä hoikistumisesta palkitseminen motivoi tutkimuksen mukaan laihduttajia jopa tuplasti enemmän kuin perinteisemmät keinot, kertoo Times Online.

60 prosenttia tutkimukseen osallistuneita oli naisia. He osallistuivat joko kuuden tai kolmentoista kuukauden ohjelmaan. Laihtuneita palkittiin sekä menetetyistä kiloista että siitä, kuinka kauan kilot pysyivät poissa. Porkkana odotti onnistujaa vasta laihdutukselle ja painonhallinnalle määritellyn ajan päätyttyä.

Verkosta löytyy jo myös useita sivustoja, joilla voi lyödä vetoa oman laihtumisensa edistymisestä.

Rahalla palkitsemisen vaikutusta tutkitaan parhaillaan myös lopettamaan pyrkivien tupakoitsijoiden kanssa.

IL/Times Online

En ollenkaan epäile, etteikö rahakin voisi yhtenä motivaatiokeinona toimia, mutta äkkipäätään ei ainakaan kuulosta uskottavalta, että pysyviin elämäntapamuutoksiin päästäisiin rahan motivoimana. Paitsi, jos ihminen kertakaikkiaan on niin piinkova materialisti, ettei tunne muita arvoja.

Metropoli-lehdessä karppauskokeilusta

10 / 2009 – Karppaajan kalenteri – Elämää ilman hiilihydraatteja

Kolmen kuukauden karppauskokeilu auttoi ymmärtämään oman kehon tuntemuksia paremmin ja opetti terveellistä kriittisyyttä ruokavalioguruja kohtaan.

Lähtölaukaus

– Haluaako joku nämä salaatin leipäkrutongit?

Söin kaverini krutongit hieman ihmeissäni, kun hän tarjosi niitä illallispöydässä viime syksynä. Olin aikaisemmin huomannut yliopiston ravintolassa, että jotkut täyttivät lautasensa lihalla ja salaatilla, mutta ohittivat perunat. Tampereella sinnitteli jonkin aikaa Cafe Carbo -niminen kahvila-ravintola, jossa tarjoiltiin kuulemma vähähiilihydraattisia ruokia.

Hiilarit, karppaus ja Atkins olivat minulle kuitenkin hepreaa. Käsitykseni karppauksesta rajoittui mielikuvaan kermaa ja juustoja ahmivista pulleroista, jotka yrittävät laihduttaa naurettavan itsepetoksen avulla. Olin sisäistänyt lukuisista ravinto-oppaista ja naistenlehdistä, että paino putoaa vain, jos syö vähemmän kuin kuluttaa. Ihminen tarvitsee kuitua tai aivot lamaantuvat. Rasva tukkii suonet. En kyseenalaistanut näitä totuuksia ennen viime talvea.

Uutena vuotena kiinnitin huomiota tuttavaani, jonka kroppa oli sutjakoitunut huimasti. Mies kertoi perehtyneensä Antti Heikkilän näkemyksiin hiilihydraattien, lihavuuden ja diabeteksen välisestä yhteydestä.

– Suomalainen ruoka on täynnä lisäaineita ja piilohiilareita, mies selitti.

Hämmästelin, eikö rasvainen ruokavalio lihota. Mies vastasi, että hiilihydraatit ovat oikea syy suomalaisten vararenkaisiin. Elimistö pitäisi totuttaa käymään rasvalla.

Intin, eikö kananmunien, lihan ja juuston syöminen rasita munuaisia ja tunnu yököttävältä. Tuttavani kertoi, että karppaajat syövät proteiineja kohtuullisesti, koska liiallisina määrinä proteiinit muuttuvat glukoosiksi, joka lihottaa hiilihydraattien tavoin.

– Rasvaa. Ja paljon rehuja, mies valisti kanasalaattia mussuttaessaan.

Sinä iltana join oluen jos toisenkin ja söin surutta juhlapöydän antimia: Elvis-henkisiä maapähkinävoileipiä, piirakoita ja sipsejä. Seuraavana aamuna oloni oli turvonnut ja pöhöttynyt. Vatsassa möyri. Ruisleipäaamiaiseni äärellä ajattelin, että ilmavaivathan ovat vain merkki siitä, että vatsa toimii. Elimistö tarvitsee kuituja tai ihminen kuolee. Tai jotain. Mutta jos se ei olekaan totta. Ajatus jäi kytemään mieleeni.

Jo samana päivänä lapioin lautaselleni reilusti kanafileitä ja rucolaa riisikeon sijaan. Jos jättäisin hiilihydraatit vähemmälle vaikkapa kuukaudeksi. Ei niin lyhyeen kokeiluun voi kuolla.

Tammikuu: Pekonipornoilua

Karppausta aloittaessani olin kuin kuriton teini, joka on jäänyt yksin kotiin ja isän viinakaappi on lukitsematta. Kermajuustoa! Pekonia! Makkaraa! Majoneesia!

Karppasin mutu-tuntumalla. Aloitin aamuni juustoon upotetulla munakkaalla tai irstailin syömällä paketillisen pekonia. Aterian jälkeen tuli outo olo. Minun ei ollut nälkä moneen tuntiin, vaikka vatsani kiljui yleensä ruokaa kolme tuntia aamiaisen jälkeen. Pakotin itseni syömään yliopistolla jauhelihapihvin ja kasan salaattia oliiviöljylorauksen kanssa. Tällä tankkauksella pärjäsin hyvin iltaan asti, jolloin valmistimme kotona paistia ja uunijuureksia.

Pari ensimmäistä päivää olin kuin hitaasti veden alla vaappuva uninen sukeltaja. Rekisteröidyin Karppaajat-foorumille, jossa minulle kerrottiin, että epätodellinen olo on normaali reaktio, joka lieventyy viikon sisällä. Tämä selvä. Jatkoin lihailoittelua. Tuntui suorastaan pornolta napsia välipalaksi meetwurstia, oliiveja ja kermajuustoa.

Kuun puolivälissä ruokavalioni muuttui entistä valistuneemmaksi. Lainasin Antti Heikkilän Näin me keitämme -kirjan. Heikkilä kuvailee kirjassa suomalaisen elintarviketeollisuuden jalostusprosesseja suorastaan inhorealistisella tavalla. Valaistuin.

Tiedättekö, että lähikaupan hyllyllä myytävän voileipäkinkun lihapitoisuus on pahimmillaan alle 70 prosenttia. Liha ei ole lihaa, vaan maissitärkkelystä, suolavettä ja lisäaineita.

Tiedättekö, että rasvaista ruokaa syövillä eskimoilla diabetestä ja sydänsairauksia on alkanut esiintyä vasta länsimaisten ruokien ilmestyttyä markkinoille.

Ettekö ole koskaan hämmästelleet sitä, miksi ranskalaiset ovat niin pirun hoikkia, vaikka kerma virtaa ja makkarat kärisevät fransmannien köökeissä.

Julistaessani kiersin sen faktan, että italialaiset rakastavat pastaa ja pizzaa, Ranskassa höttöpatonkia ja croisanteja syödään päivittäin ja hoikat japanilaiset syövät joka aterialla riisiä.

Perehdyin vähähiilihydraattisen maailman lahkoihin. On heikkiläläisiä, atkinslaisia ja Varpu Tavin nimiin vannovia. Heikkilä ja Atkins varoittelevat hedelmistä, sillä ne ovat hirmuisia hiilarikuormia. Tavi sen sijaan kertoo karppaussaiteilla syövänsä luumuja ja kiiwejä.

Tiedon paljous ja sen sisältämät ristiriidat tuntuivat hämmentäviltä. Aloin varmuuden vuoksi korvata hedelmävälipalat marjoilla. Kehoni tuntui puhtauden perikuvalta, se oli sokerihyökkäyksiltä ja suolistojätteeltä vapaa. Tunsin olevani valittu, yksi harvoista, joka oli löytänyt paratiisin avaimen. Paratiisihan asustaa selkeästi erottuvissa vatsalihaksissa ja s-koon vaatteissa.

Helmikuu: Ehkä Jeesuskin oli karppi

Rasvailoitteluni tasoittui. Tajusin syöneeni liikaa proteiineja. Vähensin pekonin, kananmunien ja meetwurstin määrä, minkä seurauksena energiansaantini jäi liian alhaiseksi. Tajuan, että minun on syötävä vielä enemmän rasvaa.

Se on helpommin sanottu kuin tehty, jos on koko elämänsä tottunut karttelemaan rasvaa. Aloin lorauttaa kahviini niin paljon kermaa, että sen alas saaminen oli työn takana. Paistoin kasvikset runsaassa voissa. En olisi halunnut myöntää sitä, että rasvan määrä etoi. Välillä olisin halunnut syödä kasvikset höyrytettyinä sitruunalorauksen kanssa. Kermassa uitettu juustokala ja voissa paistetut vihannekset olivat liian tuju yhdistelmä.

Hain karppifoorumilta voimaa rasvaällötykseen. Minua lohdutettiin kertomalla, että syötyäni vuosikaudet vähärasvaista ruokaa kehoni on mukautunut tähän epäterveelliseen tottumukseen ja siksi runsas rasva kuvotti minua. Tämänkin pitäisi tasoittua ajan kanssa ja alkaisin nauttia rasvasta. Hardcore-karppaajat kertoivat syövänsä välipalaksi jopa voita suoraan paketista ja tankkaavansa kuohukermaa pitkällä juoksulenkillä.

Oloni oli muuten mahtava. Ajattelin ruokaa todella harvoin. Siitä oli tullut minulle polttoaine pakkomielteen sijaan. En tuntenut tarvetta napsimiselle ja välipaloille. Rakastin suussani maistuvaa asetonin aromia. Se kertoi, että olin ketoosissa. Tunsin oloni kevyeksi ja vapaaksi.

Tosin urheilu tuntui vaivalloisemmalta kuin aikaisemmin. Salille lähtö oli vastenmielistä, koska väsähdin nopeasti. Lihaksiani kivisti ja kramppasi. Karppisisaret ja -veljet vakuuttivat tämänkin olevan normaalia. Helmikuun lopussa huomasin, että foorumilla liikkuu ehkä keskimääräistä enemmän ihmisiä, jotka sanovat inhoavansa liikuntaa, harrastavansa sitä hyvin vähän ja käyvänsä lähinnä kävelylenkeillä.

En halunnut ajatella, että karppaus sulkisi pois liikunnallisen elämäntavan, mutta epäilys alkoi hiipiä mieleeni. Antti Heikkilän mielestä liika liikunta on tarpeetonta. Hänen mukaansa harjoittelu pienillä painoilla ja kävelylenkit luonnon helmassa riittävät. Ahdistuin. Pari rankkaa salitreeniä viikossa ja pari kolme juoksulenkkiä tai uintireissua eivät mielestäni ole liikaa. Mielestäni liikunta on ongelma vasta siinä vaiheessa, kun se alkaa rajoittaa muuta elämää ja vaikuttaa terveyteen negatiivisesti.

Halusin kuitenkin uskoa karppaukseen. Silmiini osuu lehtijuttu kirjailija Joonas Konstigista, joka on vannoutunut karppaaja ja painonnostaja. Rauhoituin. Jos Joonas jaksaa punttailla meetwurstin voimalla, kyllä minunkin pitäisi jaksaa. Vika ei voinut olla karppauksessa vaan jossain muualla.

Fyysistä jaksamista pohtiessani huomasin, että karppausfoorumilla liikkui muitakin, joiden paino ei ollut laskenut ja kunto kohentunut hiilihydraattien karsimisesta huolimatta. Osaa pyörrytti, osa kärsi itseni tavoin kipeistä lihaksista. Heitä neuvottiin lisäämään rasvan määrää, odottamaan kärsivällisesti ja tarkastamaan syömisensä vielä kerran. Vika ei todellakaan voi olla karppauksessa. Ikävät lieveilmiöt johtuivat tietäväisten mukaan kehon epätasapainosta tai huonosti suunnitellusta ruokavaliosta.

Helmikuussa minulle tuli tutuksi myös hifistely. Hifistelijä ei juo maitoa, koska siinä on liikaa hiilareita. Hifistelijä saa nautintoa laittaessaan kaupassa hihnalle pari litraa kermaa ja esitellessään samalla täydellisen timmiä kroppaansa. Hifistelijä tarkoittaa partaäijällä rasvaista turkkilaista jogurttia ja kirjoittelee palstalle tulikivenkatkuisia purnauksia vanhemmistaan, jotka tuputtavat hänelle pullaa kielloista huolimatta.

Maaliskuu: Kapina

Upeasti hallittu kehoni ja kontrolloitu ruokavalioni romahtivat maaliskuisella hiihtolomaretkellä Kainuussa. En kehdannut valittaa, kun anoppini asetti aamiaispöytään kolmea leipälajia ja rasvatonta marjajogurttia. Ruisleivän kanssa syöty keitto maistui ihanalta hiihtoretken jälkeen. Myönsin häpeillen syöväni sitä mieluummin kuin munakkaan tai grillimakkaraa. Illalla joimme viiniä takkatulen ääressä.

Muistot entisestä elämästäni palasivat. Tiesin, että lähes kaikista ruokalajeista on olemassa karppiversio, jopa pizzasta. Se ei kuitenkaan lohduttanut. Minun tuli hirvittävä ikävä Rooman matkaa, jolloin istuimme pienissä ravintoloissa ja nautimme italialaisesta pizzasta ja pastasta. Minun tuli ikävä lapsuudesta muistuttavaa perunamuusia ja niitä tarkoin varjeltuja herkkuhetkiä, kun annoin itselleni luvan syödä suklaata ja nautin jokaisesta suupalasta ilman huonoa omaatuntoa.

Aloin miettiä, olinko tullut huonovointiseksi ja lihonut hallitsemattomasti noiden nautintojen seurauksena. En. Myönsin itselleni, että satunnainen pizza tai pasta-annos ei ollut koskaan aiheuttanut minulle hirvittäviä vatsanväänteitä. Fyysinen huono-olo oli ollut seurausta rehellisestä ylensyönnistä ja yksipuolisesta ruokavaliosta. Sen lisäksi, että entisessä elämässäni oli enemmän nautintoja, se oli myös energisempää. Tuolloin minua ei huimannut salitreenin jälkeen ja kärsin suonenvedosta hyvin harvoin.

Karppijengi alkoi hiljalleen ärsyttää minua. Foorumilla kauhisteltiin, mitä kamaluuksia ihmisten on nähty laittavan ostoskoreihinsa. Voi kamala, se osti rasvatonta maitoa! Eipä ihme, että se oli niin lihava!

Jumalauta. Antakaa ihmisten ostaa mitä ostavat. Huomasin, että karppijengissä on uskonnollisen ryhmän piirteitä. Taivaaseen pääsevät vain hiilaritietoiset. Harhaoppisia säälitään ja paheksutaan. Toisaalta karppaajien käytös oli ymmärrettävää, koska perunoista ja leivästä kieltäytyvä saa usein osakseen kauhistelua ja hämmästelyä. Mutta pitääkö itse käyttäytyä samalla tavalla niitä kohtaan, jotka haluavat syödä makaronilaatikkoa.

Kesäkuu: Tilinteko

En ole enää käynyt karppausfoorumilla. Olen alkanut syödä taas aamiaiseksi pari palaa täysjyväleipää, koska lähden usein liikkumaan heti aamiaisen jälkeen. Haluan jaksaa, olen kyllästynyt lihaskipuihin.

Pasta, riisi, peruna ja makeiset ovat palanneet ruokavaliooni. Syön niitä kuitenkin huomattavasti maltillisemmin kuin ennen. Kehotietoisuuteni on kasvanut, olen herkistynyt. Olen huomannut, että kylläisyydentunne tulee hiilihydraatteja syödessä viiveellä, rasvaa ja proteiineja syödessä taas nopeammin. En enää lappaa lautastani äärimmilleen, jos tarjolla on pastaa, sillä tiedän, että vähempikin riittää.

Uskon, että erittäin pitkälle jalostetut hiilihydraatit ovat verrattavissa lieviin huumausaineisiin. Kokemukseni mukaan esimerkiksi jäätelönhimo ja pasta-addiktio kiihtyvät syödessä. Jos syömisen malttaa lopettaa kohtuullisen annoksen jälkeen ja odottelee pari minuuttia, kiihtynyt olo hälvenee ja huomaan olevani jo kylläinen.

Karppauskokeilu myös muutti ruokavaliotani monipuolisemmaksi ja terveellisemmäksi. Kun en enää jaksanut syödä juustoa ja munakkaita, aloin lisätä ruokavaliooni luonnonjogurttia, soijaa, pähkinöitä, kasviksia ja marjoja. Karppaaja voi syödä pahimmillaan yksipuolisesti, mutta niin tekevät myös monet tavallista ruokavaliota noudattavat. Huomasin syöneeni ennen karppauskauttani välipalaksi aina vain leipää eri muodoissa. Fuskasin tuolloin myös kasvisten määrässä ja laskin hampurilaisen suolakurkut salaatiksi.

Vaikka en enää kaipaa täyskarppausta, olen alkanut suhtautua virallisiin ruokavaliosuosituksiin kriittisesti. Leivän ja pastan vähentäminen on tehnyt vatsalleni ja jaksamiselleni vain hyvää. Juhlistan kuitenkin perjantaita edelleen pizzalla ja oluella ja mahdun samoihin vaatteisiin kuin karpatessani. Virallisten totuuksien ravistelu on terveellistä, mutta siinä vaiheessa, kun ruokavalio muuttuu epäjumalaksi, kannattaa muistaa, että elämäniloaan ei pitäisi rakentaa vain ruoan varaan. –

Minusta on tuskallista lukea näitä kertomuksia. Ei siksi, ettäkö tämä juttu olisi huonosti kirjoitettu – tai huonosti ajateltu, päinvastoin! Vaan siksi että minua tuskastuttaa uskonnollisia piirteitä saava hurmos ruokavalion ympärillä. Ei herranjumala se, että rajoitan tärkkelystä ja sokeria ruokavaliossa ole minulle mikään elämää suurempi dogmi. Ei se ole mikään joko-tai ratkaisu loppuelämäksi. Söin eilen viimeiseksi brezelin eli suolarinkilän, eikä salama iskenyt taivaasta. En turvonnut, enkä muuttunut hirmuiseksi läskiksi. Kunhan nautiskelin yhden suolasarven, pyyhin suupieleni ja jatkoin matkaa kaupungilla. Juuri tuota poikkeamaa ei tapahdu kuin noin kerran vuodessa, mutta muunlaisia poikkeamia kyllä.

Ihan kommenttina: proteiinia saa kyllä mättää aikamoisia määriä ennen kuin sen sokeristumisella alkaa olla jotakin oikeaa merkitystä. Ja siksi toisekseen, meitä on todellakin hiilaritietoisia ihmisiä, jotka eivät välitä mättää rasvaa, koska se ei ylenpalttisina määrinä ole meistä edes hyvää ja tekee meille vain huonon olon. Vielä seitsemän vuoden sopeutumisenkin jälkeen kuulun itse niihin. Enkä pidä kovin fiksuna vaihtaa hiilariuskovaisuutta rasvauskovaisuuteen.

Toinen, mitä pidän kummallisena on tuo liikuntavihamielisyys, jota joskus vhh-piireissä näkee. Mikä logiikka siinä on, ettei ihminen ole tuhansien vuosien aikana sopeutunut viljansyöntiin, mutta liikkumattomuuteen ihmislaji on sopeutunut muutamassa kymmenessä vuodessa?

Ja vielä: jos ruokavalio ei sovi, eikä vaikuta toivotulla tavalla, VIKA ON RUOKAVALIOSSA, ei sinun kropassasi. Minusta on uskomatonta, että ne samat ihmiset jotka kritisoivat ns. virallisterveellisiä siitä, että he suosittelevat kaikille ihmisille samaa runsashiilihydraattista ruokavaliota, pitävät itsestäänselvänä että kaikille maailman ihmisille pelastuksen tuo runsasrasvainen ruokavalio. Jos ja kun se ei  ole tyhmyyttä, se on älyllistä epärehellisyyttä. Jokainen ihminen on yksilö ja jokaisen ihmisen kroppa reagoi ruokaan omalla tavallaan. Niinpä jokaisen pitää löytää se itselleen ja omalle kropalleen ja elämäntavalleen sopiva ruokavalio.